Poropoluille ja rautulompoloille

Kirjoittajan lukuisat kalaretket sisäjärville, koskivesille ja lounaisen rannikkomme kalavesille olivat olleet antoisia, mutta ennen pitkää hän halusi jotakin vieläkin vaikuttavampaa, suurempaa. Sitä hän toivoi löytä­vänsä vaelluksilta Lapin taimen-, harjus- ja rautuvesille. Yhtenä selkeänä perusteluna Lapin vael­lus­ten aloitta­mi­selle hän näki Kuolan kaivos­teollisuuden ja nik­ke­li­laitosten saas­teet, jotka lehtiuutisten mukaan leviä­vät länteen ja pilaa­vat Ruijan ilmanlaadun ja sitä kautta maastot ja kalavedet. Perhonsidontakurssit ja sisävesien koskikalastuspaikkoihin tutustuminen olivat luonteva ponnahdus­lauta, jolta oli vain lyhyt harppaus ensimmäiselle vaellukselle Lapin Käsivarressa. Vaikka retki olikin kokemattomalle hyvin raskas, syn­nytti se sisimpään kipinän ja roihun, polttavan Lapin kuumeen. Sinne avarille, puuttomille selkosille oli päästävä yhä uudel­leen. Vaelluksilla ja kalastusretkillä Lapissa hän keräsi virke­yttä ja voi­mia jaksamiseen arkipäivässä.
Vähä vähältä hän oppi kanta­pään kautta retkivarusteiden ja vaelluksen perus­asiat. Vaeltajien rinkat kevenivät, kun varusteet kehittyivät, ikää kart­tui, voimat vähenivät ja yhä harvempi asia nousi elä­mässä tärkeäksi. Paluu Pohjois-Norjan ja Suomen Lapin tiet­tömille ja puuttomille selkosille sekä tammukkapuroil­le ei ollutkaan enää pelkkä lomamatka ja keskeytys töissä raadantaan, vaan siitä muo­dos­tui toistuva tapa, johon on mukava muistoissa palata. Kirjan valokuvat tukevat kirjoittajan kertomuksia.
Kirjoittajan kertomusten kautta lukija pääsee mukaan huikeille taimen, harjus- ja rautuvesille, mutta aina ei kala syö eikä aurinko paista. Ruijan sää ja olosuhteet ovat petollisia ja vaativia, joita kaikkia on oli aiempina vuosina vaikea ennakoida. Nykyaikana teknologia tulee avuksi aloittelijan vaellukselle, ja sitä kannattaa käyttää hyväkseen.

Nyckelord: Lappi, vaellus, kalastus