Vanhapiika

Minna Canth (1844-1897, alunperin Ulrika Wilhelmina Johnsson) syntyi Tampereella ja opiskeli Jyväskylän opettajaseminaarissa. Opinnot kuitenkin keskeytyivät, kun hän meni opettajansa Johan Ferdinand Canthin kanssa naimisiin. Miehensä kuoleman jälkeen hän muutti seitsemän lapsensa kanssa Kuopioon ja jatkoi isänsä kaupan pitämistä menestyksekkäästi. Tämä antoi hänelle taloudellisen mahdollisuuden jatkaa myös kirjallista työtään samalla, kun hänen kotinsa muodostui tärkeäksi kohtauspaikaksi aikansa huomattavimmille taiteilijoille.

Tuotantonsa alkuvaiheessa Canth harrasti romanttisempia sävyjä, mutta tyyli vaihtui pian realismiin, jonka kautta hän puuttui ajatuksia herättävällä tavalla yhteiskunnan epäkohtiin – kuten epätasa-arvoon, köyhyyteen ja syrjäytymiseen – ajankohtaisia ja puhuttelevia asioitahan ne taitavat olla edelleenkin. Canthin psygologiset ihmiskuvaukset ovat hänen teoksissaan erittäin taitavia ja koskettavia.

Tällä äänikirjalla oleva Vanhapiika ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1891. Teos kertoo Saarasta, joka oli nuorena ollut hyvin tavoiteltu. Vieläpä nuori Suuriruhtinaskin oli tanssittanut vain häntä - ei muita. Tämähän tietysti antoi Saaralle melkoisesti itsevarmuutta, eikä hän pitänyt kiirettä miehen valinnalla, vaikka hänen äitinsä kehotti jo viimein valitsemaan, ettei jäisi ilman miestä. Saaralla kuitenkaan ei ollut kiirettä, mutta kuinkas kävikään?