Elethään ko Pellossa

Elethään ko Pellossa on Kirsti Häkkilän esikoisteos. Tornionjokilaakson murteella kirjoitetut kertomukset kattavat kolme vuosikymmentä. Lapsen ääni seikkailee 80-luvun läpi kokien hillajänkät, lestadiolaisten tiukat uskonraamit ja sähkövatkaimen tulon Lapin perukoille. Ko mie olin pieni, niin aattelin, että Ruotti on paljon hienompi maa ko Suomi. Sehän oli ulkomaila asti! Sanothiin, että vain rikhaat käypii ulkomaila, mutta meppä kävimäki joka viikko. Mutta ei sielä Konsumissa ollu yhtään timanttia tai värikhäitä Mallorka-paitoja myynnissä. Met ostima kylmälaukun täytheen voipakettia. Ja isä osti sallaa nuuskaa. 90-luvulla laman kourissa työelämää aloittelee nuori aikuinen. Lama horjuttaa kyläläisten mielenterveyttä. Vanhat vaarit palaavat muistoissaan itärajan taakse. Kylän arki saa uutta kipinää EU:sta, jonka tukema shamanistinen kulttuuriprojekti tuo sekä vaurautta että eripuraa. Köngistön Jaakosta tuli samaani. Sen karvareuhkaan kiinnitethiin hirhvaan sarvet ja nahkaliivin sölkhään hauen leukaluita. Sen unet muuttu peilipintasiksi lähteiksi ja se näki ihmisten ihon alle. Se kuuli vesipisaroitten hengityksen männynneulasissa. 2000-luvun taitteessa odotettiin maailmanloppua, mutta tuliko se Lapin peräkyliin? Aikuiseksi varttunut kertoja kohtaa oman maailmanloppunsa vakavan sairauden runnellessa kehoa. Miten elämä Pellossa jatkuu? Kakkonen ja kolme nollaa. Sillon piti tulla mailmanloppu. Raitila mainothiin, että kahvinkeitin ja viteot räjähtäisit. Tietokone muuttuis ropotiksi. Puhumattakhaan lentokonheista ja syämentahistimista ja atomikelloista, joissa menisit rätingit sekasin. Mailmanlopun sijhaan met saima Ikeat ja Tuurin kyläkaupat. Plaiskua kahvia alethiin jatkamhaan maiola ja myyhmään puolet kalhiimmalla. Soli lattea se ja mailmanmuotia. Kirsti Häkkilä on kolmikymppinen Pellossa syntynyt kirjoittaja ja kuvataiteilija. Hän toimii Tornionjokilaakson murteen tuoreena äänitorvena ja välittää teksteissään pohjoista mentaliteettia, lappilaista hulluutta ja huumoria. Häkkilä on tutkinut suomalaista ja siperialaista shamanismia sekä luonnonuskontoja. Hän on pitänyt aiheesta työpajoja ja luentoja Suomessa sekä Euroopassa. Vapaa-ajallaan hän harrastaa hyväntekeväisyystyötä, lukee tonneittain kirjoja sekä kiertelee vanhan mantereen kaupungeissa ja vuorilla.