Tuuli ja tähkä

Kärsimyksen runoilijana tunnetun Tulenkantajien aikalaisen Uuno Kailaan (1901–1933) ensimmäinen runokokoelma vuodelta 1922; näköispainos (ntamo 2012).

Kailaan esikoisteoksessa on nähtävissä kosketuksia Baudelairen runouteen ja saksalaisten ekspressionistien tuska- ja tunnustuslyriikkaan. Samalla se viitoittaa tietä myöhäistuotannolleen esittelemällä jo runoutensa keskeiset teemat: itsetutkiskelun ja sisäisen tiliteon.

”Kevät

Tänään syntyi kevät.

Meri suuteli rantansa jäättömiksi.
Lokit ovat siipensä pesseet
kaukaisten karien keskellä.
Taivaan telttakatto oli vielä eilen harmaa.
Joku on vetäissyt sinistä verkaa sijaan.
Lounatuuli on oppinut puhumaan
ja tuo viestejä ihmiselle:

Repäise auki mielesi akkunat,
joihin pahantuulen hämähäkki
talvisaikaan kutoi verkkojaan.
Päästä kaipauksen häkkilintu valloilleen
ja anna sen kisailla kaukaisten karien keskellä
lokkiparven parissa.”

Nyckelord: Runokokoelma, runot, klassikot, näköispainokset, esikoisteokset, lyriikka, kaunokirjallisuus, suomenkielinen kirjallisuus