Ei askeltakaan taaksepäin – Polkupyöräjääkärit Suomussalmen taisteluissa

Länsi-Suomen pienipiirteisiin maastoihin ja leppeisiin sääoloihin tottuneet, Rauman seudulta kootun Polkupyöräpataljoona 6:n (PPP 6:n) miehet joutuivat talvisodan Suomussalmen taisteluissa kohtaamaan täysin toisenlaiset olosuhteet; laajat, koskemattomat korpimetsät, syvän lumen ja ankarat pakkaset, estäessään osana eversti Hj. Siilasvuon joukkoja venäläiskapteeni Tsaikovskin taisteluosastoa pääsemästä länteen.

Oudossa maastossa, mutta päättäväisen hurjilla, pimeässä yössä tehdyillä sissi-iskuilla lopetettiin vihollisvoimien majailut Kylänmäen suunnan taloissa ja iskettiin huoltokuljetuksiin Suomussalmelta Kuusamoon johtavan tien varsilla.

Lopullinen, ratkaiseva yhteenotto vihollisen kanssa oli odotettavissa jossain edessäpäin. Polkupyöräjääkäreitä ei sen luoma paine kuitenkaan lannistanut, ja aina silloin tällöin joiltakin löytyi huumoriakin. Pataljoonan komentajan, majuri Arvo Järvisen henkinen kantti oli sen sijaan koetuksella: riittäisivätkö voimat paremmin varustetun vihollisen lyömiseen? Epäily ei ollut aiheeton, niin hurjaksi muodostui Käkimäen taisteluna tunnettu kamppailu Kuusamon tiestä.

Myöhemmin Järvisen osasto liitettiin everstiluutnantti P. Susitaipaleen Koillismaan ja Tampereen seuduilta koottuun Ryhmä Suteen pitämään Juntusrannan suunnalle vetäytyneet venäläiset aloillaan, kunnes sota tuli päätökseensä.

Metsäteknikko K. E. Salminen kiinnostui talvisodan Suomussalmen taistelujen historiasta retkeiltyään Polkupyöräpataljoona 6:ssa konepistoolimiehenä palvelleen isänsä kanssa tämän taistelupaikoilla 1976. Kun tavallisen rivisotilaan tunnot ja tekemiset näyttivät jääneen vähälle huomiolle kirjallisuudessa, Salminen aloitti tätä korpisotaa koskevan tiedonkeruun sekä taistelumaastoissa että haastattelemalla veteraaneja aina Raumalta Kemiin asti. Tietoa kertyi kaikkiaan neljään kirjaan, joista tämä on viimeisin. Satakuntalaispataljoonan osuudesta näihin taisteluihin ei ole aiemmin laadittu yhtenäistä kirjallista esitystä.