Vuoristovaellus Itävallassa: Berliner Höhenweg ja Stubaital Rundweg

Matkakertomuksen kirjoittajalla on jo yli kymmenen vuoden ajan ollut tapana käydä kerran vuodessa pidemmällä majalta majalle vaelluksella vuoristossa. Niitä on tullut tehtyä Sveitsin, Ranskan ja Italian Alpeilla, Puolassa ja Slovakiassa Tatralla sekä Ranskan Pyreneillä. Itävallassa vaellukset olivat kuitenkin jääneet vain päivävaelluksiin. Oli siis korkea aika korjata tämä puute ja lähteä pidemmälle vaellukselle tuohon perinteikkääseen Alppimaahan.

Kohteeksi valikoitui kaksi reittiä: ensimmäinen oli Mayrhofenista lähtevä Zillerin laaksoa kiertävä Berliner Höhenweg ja toinen Stubain laakson Stubai Höhenweg. Molemmat ovat reilun viikon pituisia kierroksia, joissa majoitutaan vuoristomajoissa 2000-2500 metrin korkeudessa. Reitit kulkevat 2000-3000 metrin korkeudessa ja korkein kohta on 3088 metrissä. Matkaa tuli taitettua yli 100 kilometriä ja korkeusmetrejä noustua ja laskeuduttua yli 10 000.

Kirjassa kuvataan, minkälaista majalta majalle vuoristovaellus käytännössä on. Vaeltajan jakamista kokemuksista on varmasti hyötyä sekä juuri näihin kohteisiin että yleisemminkin vuoristovaelluksia tekeville ja niitä suunnitteleville.

Reitti ja muut faktat ovat toki tärkeitä ja niitä tässä kirjassa kuvataan, mutta tärkeämpiä ovat kuitenkin kokemukset. Niitähän matkoille lähdetään hakemaan. Kyseessä ei siis ole yksityiskohtainen tietokirja tai uuvuttavan tarkka reittikuvaus, vaan tarinointi matkalla eteen tulevista yllättävistäkin tilanteista ja niiden pohdiskelu humoristiseen ja itseironinseen tyyliin. Niitä tämän tyyppisiin, itse suunniteltuihin omatoimireissuihin todellakin mahtuu.

Kirjassa on yli 80 värivalokuvaa maisemiltaan upeilta reiteiltä.

Tässä siis tuosta reissusta tehty, kirjoittajan sarjassaan viides vuoristovaelluksia kuvaava kirja, bitte schön. Hyvää matkaa!

Nyckelord: Itävalta, vuoristo, Alpit, Mayrhofen, vaellus