Emma ja Uno: Rakkautta totta kai

He tapasivat kun Emma oli 18-vuotias, Uno 26. Vajaan vuoden kuluttua he olivat naimisissa. Joka vuosi syntyy lapsi, kaikki eri paikkakunnilla. Emma on 25-vuotias kun seitsemäs lapsi syntyy. Tuolloin he eivät enää asu yhdessä, mutta Emma kirjoittaa Unolle rakkaudentäyteisiä kirjeitä, usein.
Emma ja Uno, äidinpuoleiset isovanhempani.
Uno on kansanvalistaja ja lehtimies, työskentelee Suomen itsenäisyyden puolesta, perustaa kansanopistoja eri puolelle Ruotsia, on innokas idealisti joka joutuu jatkuvasti kahnauksiin, koko ajan matkalla jonnekin, samalla kun Emma pitää huolta kuudesta lapsesta sodan ja inflaation kourissa.
Kumpikaan heistä ei mene uudestaan naimisiin.
Millaista se oli, mitä tapahtui, miksi kaikki kävi kuten kävi?
En tiedä. mutta ehkä voin kirjoittaa esiin mahdollisia suuntia.
Märta Tikkanen sanoo ettei koskaan isoäitinsä eläessä kysynyt tältä oikeita kysymyksiä, ajatteli että isoisä oli varmaan satuttanut isoäitiä. Mitä enemmän luin Unosta ja mitä hän oli kirjoittanut, sitä enemmän kiinnostuin hänestä. Sitä paremmin ymmärsin myös isoäitiä.

"Tikkasen romaanin hienous on siinä, että samalla, kun lukee historiallista avioliittoromaania, joutuu pohtimaan ikuisilta tuntuvia kysymyksiä perhe- ja parisuhteista, äitiydestä ja isyydestä, addiktioista, narsismista ja eri sukupuolten tarpeista ja mahdollisuuksista ns. toteuttaa itseään. Ja kaikki tämä kirjoitettuna ilman minkäänlaista syyttelyä, lämpimästi, kauniisti, vieläpä jännittävästi. — — Parhainta mahdollista kesäluettavaa."
– Raija Hakala, Pohjolan Sanomat 22.7.2012

"Kirjailijan isovanhempien erikoista avioliittoa kuvaava teos on intensiivinen ja paljastava, mutta samalla kirkas ja hienotunteinen."
– Tiina Stenius, Kotiliesi 23/2010

Nyckelord: Kotimainen asiaproosa, Henkilökuvat