Akvarelleja Engelin kaupungista

Arkkitehti haistaa laudankappaletta, haistaa syvään, sillä siitä alkaa hänen kuvitelmansa purkaminen. Syksy 1816. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän on muuttanut perheineen kaupunkiin, joka on "harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta". Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan? Helsingistä ei koskaan tullut oikeaa kotia, mutta siitä tuli elämäntyö, jonka inhimillistä hintaa Engel puntaroi hiljaisissa mietteissään kuolemaansa saakka. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen fiktiivinen "yöpäiväkirjansa" vuosilta 1816-1840. Jukka Viikilä kirjoittaa kirkasta, runollista proosaa ja herättää eloon ajan, jolloin arkkitehdin näky kasvoi pienen pohjoisen maan pääkaupungiksi.

Nyckelord: ajankuvaus, sääty-yhteiskunta, työskentely ulkomailla, saksalaiset, kunnianhimo, arkkitehdit, kaupunkisuunnittelu, perhe-elämä, elämän tarkoitus, kuolema, odotus, itsetilitys, miehet, Suomi, Helsinki, psykologiset romaanit, päiväkirjaromaanit, kehitysromaanit, kaunokirjallisuus, suomenkielinen kirjallisuus