Sukupuu

Olemme kaikki tallessa puun oksina emmekä katoa mihinkään.

Lapsena Heidi Hukkanen käy vastentahtoisesti sairaan mummunsa luona, joka röhnöttää nojatuolissaan kuin Punahilkka-sadun susi ja rähisee vieraalla kielellä. Aikuisena Heidi matkustaa Saksaan kaivelemaan juuriaan.

Vuonna 1912 koulutyttö Adele Schumacher rakastuu Dresdenissä saksaa opiskelevaan Johannes Hukkaseen ja seuraa miestä Suomeen. Uusi koti ja kotimaa eivät kuitenkaan muistuta Adelen unelmaa: Tampereella odottaa anoppi, jonka mielestä saksalaismorsian olisi saanut jäädä omalle kaalimaalleen. Hukkaset ja Schumacherit kokevat kohtalonsa viime vuosisadan myllerryksien keskellä: yksi joutuu kaasukammioon, toinen muuttaa Amerikkaan ja adoptoi intiaanipojan.
Heidi Hukkanen piirtää sukupuunsa, jonka oksat, jo edesmenneet ihmiset, puhkeavat vielä kerran puhumaan ja kertovat kukin oman väkevän tarinansa.

Kati Tervon aiemmat teokset Kesäpäiväkirja (2008) ja Jääkaapin henki (2011) ovat saaneet kiitosta ironisen lämpimästä tyylistä, arjen rehellisestä kuvauksesta ja konstailemattomuudesta. Kati Tervo on myös Ilta-Sanomien ja Yhteishyvän pidetty kolumnisti. Hän kokkaa, hoitaa kotia ja seuraa maailman menoa. Hän rakastaa arkea ja asuu perheineen Helsingissä.

Nyckelord: kehitysromaanit, sukuromaanit, perheromaanit, näkökulma, kerronta, sukujuuret, etsintä, muistot, sukupolvet, elämänkaari, perheenjäsenet, muutto, avioliitto, suomalaiset, saksalaiset, ihmissuhteet, anopit, miniät, siirtolaisuus, Pohjois-Amerikka, muukalaisuus, naiset, aikatasot, 1900-luku, matkat, Dresden