Paluu pimeään

Kun päähenkilön yllättää hahmo menneisyydestä, hän joutuu lopulliselta vaikuttavan valinnan eteen. Syvemmällä tasolla hänen on tehtävä kohtalokas päätös: jäädäkö pysyvästi pimeään?

Asko Sahlbergin esikoisromaanissa Pimeän ääni (2000) esittäytyy Göteborgissa asuva suomalaismies, yksinäisyyteen linnoittautunut sivullinen. Kun hän uskaltautuu ulos kuorestaan, hän törmää kotikaupunkinsa pimeään puoleen. Olemassaolon karuus synnyttää hänessä vihan. Hämärän jäljissä (2002) syrjässä pysytellyt mies ravistautuu viiden vuoden jälkeen jälleen liikkeelle. Pian hänen vihansa vaihtuu myötätuntoon, jonka herättävät etenkin rappiolle joutunut tunisialaisnainen ja vaikeasti sairas suomalaistyttö. Samalla mies joutuu mukaan väkivaltaiseen välienselvittelyyn järjestäytyneen rikollisuuden kanssa.

Paluu pimeään -romaanissa ympyrä sulkeutuu. Taas on kulunut viisi vuotta ja taas on syksy. Sivullisuudestaan luopunut mies on elänyt työteliästä mutta rauhallista, keskiluokkaista elämää. Jokin vetää kuitenkin häntä varjoihin, öisille kaduille, ihmisyyden katvealueille. Hän ajautuu vääjäämättä vielä kerran pimeään.

Göteborgissa asuva Asko Sahlberg on syntynyt Heinolassa 30. syyskuuta 1964. Paikkakuntia hänen matkansa varrelle on jäänyt niin paljon, että hän kokee itsensä juurettomaksi. Työskenneltyään vuosikymmenen media-alalla toimittajana ja loppuvaiheessa lehdenkustantajana Sahlberg muutti suuntaa - hän vietti joitakin vuosia Suomessa kiertelevää elämää, teki silloin tällöin erilaisia hanttitöitä ja etsi yhteiskunnan odotuksista piittaamatta omaa tietään. Sen hän sanoo löytäneensä esikoisteoksensa Pimeän ääni kautta; lapsuudesta asti kumpuava kutsumus toteutuu hänen pyrkimyksessään luoda ura ammattikirjailijana. Nykyisin Sahlberg viettää pienimuotoista, hiljaista ja vaatimatonta omakotitaloelämää. Hän kirjoittaa pienessä, työtiloiksi kunnostamassaan mökissä suojeltuun lehtoalueeseen rajoittuvan tontin perällä. Keskustan sijaan hänellä on nykyisin tapana käydä kävelemässä ja istuskelemassa läheisessä merenrannassa ja hän kertoo myös että on ikääntyessään viehättynyt puutarhan hoidosta. Kirjailija Sahlbergin keskeisin harrastus on kuitenkin istua kuuntelemassa tuulta ja sadetta. [...]Sahlberg on etevä moniaistisen tunnelman tiivistäjä. Hän tihentää sävyt, kuvailee suorastaan sillanpääläisin adjektiivein (tuijottajan "luometon" katse) pelkäämättä ja päätymättä banaaliin maalailuun. – Matti Mäkelä, Aamulehti

Nyckelord: psykologiset romaanit, siirtolaiskirjallisuus, jatkokertomukset, ihmissuhteet, miehet, naiset, yksinäisyys, vieraus, tarkkailijat, kehitysvammaiset, kaupungit, Göteborg, 2000-luku