Seitsemän vuoden matka

Olin kuusivuotias ja katselin kotini portinpielestä kun ihmiset rahjustivat lumisateessa pommitusta pakoon. He tulivat Taipaleenjoen takaisista kylistä, siellä talot jo paloivat. Se oli alkanut sinä aamuna, se jonka ei uskottu alkavankaan. Päivä oli kolmaskymmenes marraskuuta. Äiti ja me lapset lähdimme vasta iltahämärässä, isä oli sodassa. Silloin alkoi se seitsemän vuoden matka, jonka kuljimme etsimässä Kotia ja Merta. Monesti näyttikin siltä, että Koti löytyisi helpommin kuin Meri, niin vaikea oli isälle korvata Laatokan Merta, sillä sellaista ei ole toista. Yhtä pitkän, seitsemän vuoden matkan tekivät myös lähisukulaisemme. Haastattelin heitä, kun alkoi näyttää pakolliselta kirjoittaa tästä matkasta.

Nyckelord: muistelmat, sota-aika, henkilöhistoria, karjalaiset, siirtoväki, sähkökirjat