Tanssiva tuuli kuiskauksen kuuli

Sanoistasi lapseni sulle majan teen,
ikioman kodin koivujen siimekseen.
Naurusi hyrskeen katoksi taittelen,
iloisuudestasi leveät lattiat laittelen.

Huolistani tuolit ja pöydät sorvaan,
sydämen piirrän teekuppisi korvaan.
Hätäilystäni pehmoisen vuoteen saan,
rukouksistani ison kynttilän palamaan.

Väittelyistä värikkäät matot saamme,
nokkapokat seinille tauluiksi jaamme.
Riidoista kattiloita, kauhoja, lusikoita,
mökötyksestä suolaa, leipää ja voita.

Vielä pienen helmiarkun sisälle kannan,
siinä on kyyneleesi, ne nyt sulle annan.
Jokaisen säilytin, ne kristalleina soivat,
muistojen tiarassa timantteja olla voivat.