Kirjeet, jotka tuuleen kirjoitin

Sinä ilmestyit salavihkaa elämääni.
Syrjästä, askel askeleelta.
Elämä hupsautti salaisen maan portit selkosen selälleen.
Portit, joita virtuaalimaailma vähä vähältä raotti.
Hiljaa, kuiskaten...
Ne eivät narisseet -
niiden saranat oli voideltu lempeiden ja humorististen sanojen
armahtavalla öljyllä.
Kirjoitustesi lämpöinen hehku valaisee päiväni,
usein yönikin.
Sanojesi jokaista pehmeänä soljuvaa kirjainta opin
odottamaan,
kaipaamaan,
rakastamaan...
Miten suloisesti ne sivelevätkään riepoontuneen sieluni haavoja!
Yhä ne jaksavat koskettaa,
yhä ne jaksavat parantaa...