Juuriani etsimässä

Isoäitini on kuollut 1886. Hänen seminaarityönsä ovat säilyneet lapsuudenkodissani. Sieltä sain ne tietämättä kenen ja mitä ne olivat. Panin ne “muistojen laatikkoon”, josta ne löytyivät kun tutkin tavaroita ajatellen, ettei minullakaan ole enää pitkälti elämää edessä. Olenhan jo 83 vuotta vanha. Onneksi tarkemmin niitä tutkiessani löysin isoäitini nimen yhden työn reunasta. Tiesin pitäväni kädessäni aarteita.

Ensimmäiseksi tuli ajatus, että nämä työt täytyy säilyttää jälkipolville. Soitto Keski-Suomen museoon osoitti, että olin oikeassa. Siitä alkoi kiinnostukseni sukuuni, josta itse asiassa en tiennyt mitään. Kun vielä Jyväskylässä oli aloitettu 1800-luvun puutalotontin entisöinti, johon liittyi molempien isovanhempieni ja vanhempienikin elämä, kiinnostukseni vain kasvoi. Halusin saada heistä enemmän ja enemmän tietoa, ja tähän pieneen kirjaseen sen nyt kätken.