Aseveljiä vai liittolaisia?

Presidentti Risto Ryti lupasi 26.kesäkuuta.1944 lähettämässään kirjeessään Adolf Hitlerille, ettei Suomi tekisi rauhaa Neuvostoliiton kanssa ilman Saksan suostumusta. Tämä lupaus romutti Suomen johdon siihen saakka menestyksellisesti ylläpitämän erillissotateesin, jonka mukaan Suomi kävi suursodasta ja Saksan sotatavoitteista riippumatonta puolustustaistelua. Suomi oli kesäkuussa 1941 liittynyt sotaan Saksan rinnalle ilman minkäänlaisia sopimuksia, mutta tämän ns. Rytin-Ribbentropin-sopimuksen jälkeen puheet oman taistelun erityisluonteesta olivat turhia.
Ratkaisun on nähty olleen Suomelle ainoa mahdollinen vaihtoehto niin poliittisesti kuin sotilaallisestikin. Lisäksi sopimuksen on katsottu osaltaan vaikuttaneen siihen, että maan itsenäisyys saatiin pelastettua, turvattiinhan sillä Saksan mittavan aseavun jatkuminen. Markku Jokisipilä käy tutkimuksessaan näiden myyttien kimppuun ja osoittaa, ettei sopimusta olisi ollut pakko tehdä. Suurhyökkäyksen torjuminen olisi onnistunut muutenkin, eikä Saksa olisi pystynyt pakottamaan Suomea mihinkään. Sopimus oli ulkoministeri Joachim von Ribbentropin yksityisprojekti, jolla ei näytä olleen Hitlerin tukea. Mannerheim tajusi kaiken tämän, mutta runnoi ratkaisun läpi siitä huolimatta. Miksi? Mikä oli Rytin-Ribbentropin-sopimuksen laajempi tausta? Uhrattiinko erillissotateesi ja lupauksen omissa nimissään antaneen Rytin kunnia turhaan?

Nyckelord: Risto Ryti, Suomen sota, Saksa, Adolf Hitler, sotahistoria, jatkosota, sotilaallinen yhteistyö, sopimukset, Ribbentrop-sopimus, poliittinen historia, kansainväliset suhteet, diplomaattisuhteet, rauhanneuvottelut, 1941-1944, historia, väitöskirjat, Suomi, Yhdysvallat, sähkökirjat, Ribbentrop-sopimus (1944)