Rajapinnoilla

"Tätä sinun pitä katkerasti katuman”, tokaisi suuttunut Marketta Punasuomalainen Vaasan kaupunginkirjurille. Pian sairaudet vierailivat kirjurin talossa. Monimerkityksellisen sanonnan noituudeksi tulkitsemisen ja Punasuomalaisen kuolemantuomion välille mahtuu joukko erilaisia rajankäyntejä, joissa kuva Punasuomalaisen noitamaisuudesta vahvistui ja joiden avulla hänet eristettiin yhteisöstä.

Jari Eilola keskittyy tutkimuksessaan näihin rajankäynteihin. Miten ja millaiset ihmiset leimautuivat noidiksi? Mitkä tekijät vaikuttivat häntä ympäröivän yhteisön sietokykyyn? Teoksessa analysoidaan aluksi aikalaisten noitaa, noituutta ja taikuutta koskevia käsityksiä ja mielikuvia sekä niiden suhdetta maailmankuvaan. Toisena teemana on, miten nämä mielikuvat vaikuttivat ihmisten jokapäiväiseen todellisuuteen ja millaista roolia noituussyytökset ja -epäilyt esittivät ihmisten sosiaalisessa elämässä. Tässä yhteydessä sosiaalisten roolien pakottavuus ja niissä epäonnistumisen pelko nousevat keskeiseen rooliin, mutta myös henkilökohtaisilla ristiriidoilla on merkityksensä. Tutkimus perustuu pääasiassa Gävlen, Uudenkaarlepyyn ja Vaasan tuomiokirja-aineistoihin, mutta paikallistason lisäksi noituus ja taikuus liitetään osaksi aikakautta leimanneita laajempia ilmiöitä ja muutoksia.

Nyckelord: noituus, uskomukset, noitavainot, noidat, historia, 1600-luku, sosiaaliset roolit, taikuus, yhteiskuntahistoria