Salat ja valat

Vapaamuurarius on viime vuosikymmeninä ollut Suomessakin yleisen mielenkiinnon kohteena. 1930-luvulla esillä olleen Tattarisuon jutun, upseeriliiton ja joidenkin kirkollisten piirien kielteisen asennoitumisen sekä äärioikeistolaisen painostuksen jälkeen vapaamuurariasia oli julkisuudessa erityisesti 1980-luvulla, jolloin yksinomaan lehdistössä julkaistiin puolisentoista tuhatta vapaamuurariutta käsittelevää kirjoitusta. Vapaamuurareiden nimilistojen julkaisemisen ja erilaisten intimiteettisuojaa loukkaavien parjauskirjoitusten tuloksena vapaamuurariudesta on tullut suomalaisen tiedotusyhteiskunnan viimeinen mörkö, jolla ihmisiä on peloteltu ja jota on saanut rankaisematta solvata.

Reijo Ahtokarin Salat ja valat on ensimmäinen suomalaista vapaamuurariutta käsittelevä tutkimus; vapaamuurariutta on koko maailmassa kaiken kaikkiaan tutkittu tieteellisesti hyvin vähän. Teoksessa selvitetään suomalaisten vapaamuurareiden ja suomalaisen yhteiskunnan välille synnytetyn konfliktin syitä, kehittymistä ja ilmenemismuotoja. Erityinen paino on vapaamuurariuden julkisuuskuvan selvittelyssä ja niiden syiden analysoinnissa miksi kuvasta on muodostunut sellainen kuin se tänään on.

Tutkimuksen tärkeänä lähdeaineistona ovat olleet vapaamuurareiden omat arkistot ja muut aikaisemmin käyttämättömät kirjalliset ja haastattelulähteet. Tekijälle on myös lähes neljä vuosikymmentä kestäneen vapaamuuraritaipaleen kuluessa kertynyt sellaista tutkimusaineistoa, jollaista ulkopuolisen tutkijan olisi ollut mahdotonta saada käyttöönsä.

Nyckelord: vapaamuurarit, historia, Suomi, yleinen mielipide, salaseurat, julkisuus, lehdistökirjoittelu, mielikuvat, imago, väitöskirjat, sähkökirjat