Suomettarelainen maalaisliitossa

Ennen viime sotiamme Jalo Lahdensuo oli tunnettu kautta maan: hän oli maalaisliittolainen kansanedustaja, monikertainen ministeri, politiikan raskassarjalainen, muilutusyrityksen uhri ja vielä lopuksi syrjäytetty maaherra. Hän oli myös innokas järjestöjyrä, paljon puhujana käytetty "jokapaikan höylä", kulttuuripersoona ja intohimoinen kuoromies. Hän oli "vanha alkiolainen", mutta hänen suomettarelainen taustansa on miltei kokonaan unohtunut. Lahdensuon elämänkaaren huippuhetket osuivat Suomen itsenäisyystaistelun ja Mäntsälän kapinan väliselle ajanjaksolle. Mannerheimin neuvottelulautakunnan puheenjohtajana hän osallistui vapaussodan dramaattisiin vaiheisiin. Maanpuolustuspoliitikkona ja Sunilan hallitusten puolustusministerinä hän vaati suojeluskuntien ja armeijan saattamista demokraattisen kontrollin alaisiksi. Mäntsälän kapinaviikolla hän kannatti kovia otteita ja kuului ideoimaansa tasavallan presidentin esikuntaan. Svinhufvudin ja Sihvon rinnalla hän taisteli laillisuuden puolesta. Kannastaan hän joutui maksamaan henkilökohtaisilla vastoinkäymisillään. Tutkimuksen jännitteenä on Lahdensuon maausko: kirjan päähenkilö oli voimakkaasti sidoksissa omaperäiseen lapualaiseen kotiseutuunsa. Kosketukset C. G. Mannerheimiin, Hannes Gebhardiin, Santeri Alkioon, Kyösti Kallioon, Vihtori Kosolaan ja Hilja Riipiseen värittävät hänen henkilökuvaansa.

Nyckelord: henkilöhistoria, poliittinen historia, 1900-luku, vanhasuomalaisuus, aktivistit, suojeluskunnat, lapuanliike, kansalaissota, Jalo Lahdensuo, Maalaisliitto, Suomalainen puolue