Tehokasta liiketoimintaa Pohjanmaan pikkukaupungeissa

Raahen, Kokkolan ja Pietarsaaren purjekauppalaivat muodostivat 1700–1800-luvulla parhaimmillaan neljänneksen ja jopa kolmanneksen Suomen kokonaistonnistosta. Kaupunkien varustustoiminta kasvoi nopeasti kauppavapauden (1765) saavuttamisen jälkeen, ja kuihtui 1800–1900-luvun vaihteeseen tultaessa. Mitä Pohjanmaan pikkukaupungeissa tapahtui runsaan sadan vuoden varustustoiminnan aikana? Keitä pohjalaiset laivanvarustajat olivat ja millä tavalla he harjoittivat kansainvälistä liiketoimintaansa merkantilistisissa rajoitteissa? Tutkimus analysoi Raahen, Kokkolan ja Pietarsaaren kauppahuoneiden ja niiden omistajien toimintastrategioita kauppiaskapitalismin kukoistusajalla. Päähuomio on tuottavuus- ja kannattavuuskehityksessä: kiinnitettiinkö tuottavuuteen huomiota kannattavuuden hiipuessa, ja millä tavoin? Tutkimuksessa rakennetaan mallit merenkulun kannattavuudesta ja tuottavuudesta 1700–1800-luvulla. Lisäksi pohditaan tarkemmin tuottavuuteen vaikuttaneita tekijöitä: teknologisia muutoksia ja organisaatioiden tehokkuutta. Jälkimmäisen osalta apuna käytetään liiketoiminnan kustannusten teoriaa ja päämies-agentti -asetelmaa.

Nyckelord: merenkulku, 1700-luku, 1800-luku, historia, taloushistoria, laivanvarustus, laivanvarustajat, Pohjanmaa, purjelaivat, kauppamerenkulku, kauppahuoneet