Omaishoitajan ohdakkeita ja Lesken lehtiä: Ihmisen ikävä

Kun 85 -vuotispäivä lähestyy, haluan jakaa edellisen kirjan jälkeen syntyneet runot. Näitä
on ollut kirvoittamassa omaishoitajan tuskat ja ilot, joista runot kertovat hyvin avoimesti, samoin kuoleman aiheuttamasta tyhjiöstä. Syntyneitä runoja ei ole siistitty julkaisua varten. Olen tullut tietoiseksi IHMISEN IKÄVÄSTÄ ja siitä kerron ja myös luontoelämyksistä lähikallioilla tai Facebook-kavereiden lähettämien kuvien äärellä. Pöydille ilmestyneet kaarnapeikot ja kääpähahmot ovat saaneet omat runonsa. Ruskasen perheen tarinakin pääsi mukaan.

Omistan kirjani tutuille ja tuntemattomille omaishoitajille ja rakkaille sukulaisilleni.

Avainsanat: Ihmisen ikävä, omaishoitaja, luonto, Kaarnahahmot, Kiitollisuus