Typpihappotappo

Heikosti suomea puhuva purkuporukka erehtyi ottamaan pestin suljetulle meijerityömaalle. Tehtiin virhe, joka päätettiin salata ensiksi mieleen tulleella tavalla. Hätäinen ratkaisu johti tapahtumiin, joita pikkukaupungin kapakassa puitiin pitkään.

Kapakkakeskustelun polttopisteessä kihisi koditon humanististen tieteiden kandidaatti, joka kuoltuaan kaksi kertaa oli mielestään nähnyt kaiken tarpeellisen. Hän oli valmis.

Poliisi ajatteli eri tavalla. Ei täältä voinut raakileena lähteä. Ennen poistumista sotkut oli siivottava, maksoi, mitä maksoi. Ei auttanut, vaikka kuinka vakuutteli viattomuuttaan ja ulkopuolisuuttaan ikään kuin sattumalta vyyhden keskelle eksyneenä. Oma tunne vastaan virkavalta. Arvaahan sen, että elämä siitä hankaloitui.

Avainsanat: veijaritarina, Yhteiskunnallinen satiiri, Yhteiskuntakriittinen dekkari, rikosromaani