Viivakoodi

Viivakoodi on ihmisen varjo, jonka jokainen jättää erilaisiin rekistereihin valintoja tekemällä. Salla Tuomolan värikäs, hetkittäin jopa roisi kieli puhaltaa henkilöihin elämän, joka pakottaa ne ulos mustavalkoisista kaltereistaan. Itse kukin on onneton, onnellinen, neuroottinen, hauska ja traaginen omalla tavallaan.

”Tulisipa tuosta ovesta nyt joku. Minulla on niin ikävä ihmisen luokse. Ihmistä, pelkkää lämpöä, joka sykkivän sydämen ansiosta leviää ihmisvartaloon ja siitä ympärilleen. Kaipaan ääntä, ilmeitä, kasvoja, puhetta. Jotakin. Kosketusta. Ei tarvitsisi edes sanoa mitään, olisi vain. Minä katselisin ja imisin elinvoimaa itseeni. Saisi minulle tarinoitakin kertoa, joskus omissani on tarpeeksi kestämistä. Ikinä en voi niitä kenenkään kanssa jakaa. Antaisin mitä vain, että voisin vielä halata. Lapsiani, miestäkin.”

Avainsanat: kaunokirjallisuus, novellit