Morsiuspuku

Alexandre Dumas, vanhemman (1802-1870) – alkuperäiseltä nimeltään Dumas Davy de la Pailleterie:n – kirjoittama romaani Cécile ilmestyi vuonna 1913 nimellä Morsiuspuku, suomentajanaan Gertrud Colliander (1860-1942).

Dumas´in erikoisalana ovat historialliset romaanit. Myös tässä romaanissa tuntuu olevan piirteitä historiallisista tapahtumista, joista Dumas koskettavasti kertoo.

Tarina alkaa Pariisista vuonna 1792, kun hevosrattailla kangaskatoksen suojassa olevat Roshe-Bertaud´n markiisitar, kuningattaren hovinaisena toiminut paronitar de Marsilly ja hänen 4-vuotias lapsensa Cécil – joka on kertomuksen päähenkilö - pyrkivät väärillä passseilla pakoon Pariisin levottomuuksia ja väkivaltaa. Cécilin isä, paroni de Marsilly oli kuollut Tuileries-linnan hyökkäyksessä. Rattailla olevat onnistuvat pakenemaan heidät tunteneen tullimiehen avustamana Englantiin, jossa he elävät vuosia säästöillään, kunnes Cécilistä tulee aikuinen. Hän kohtaa siellä kaksi kosijaa, joista Henrik vie voiton, koska oli markiisittaren mielestä sopivampi - myös sukutaustaltaan. Cécilen äidin kuoltua he kaikki muuttavat takaisin Pariisiin. Mutta kun perheen entiset suunnattomat rikkaudet ovatkin sillä aikaa hävinneet Ranskan levottomuuksien seurauksena, eikä ole toivoa saada niitä enää takaisin, perheen tulevaisuus näyttää synkältä. Silloin Henrik saa hienon liikeidean lähteä tekemään kauppaa kauas maailmalle, Guadeloupeen. Palattuaan hän pelastaisi koko perheen talouden, jolloin Henrik ja Cécile voisivat myös mennä naimisiin. – Eihän ole maailmassa mitään surkeampaa järkeville ja yleväluontoisille ihmisille kuin olla kaikissa toimissaan ja teoissaan sidottuja varojen puutteen takia. – Kaikki meneekin aluksi aivan loistavasti, kunnes Henrik on tulossa kauppavarastoineen, hän kuolee laivalla matkalla saamaansa tautiin. Odottaessaan uskollisesti Cécile kirjaelee Henrikin tuomaa morsiuspuvuksi tarkoitettua musliinikangasta koko ajan lisää, kunnes tuo suru-uutinen lyö hänet. Myös hänen isoäitinsä kuolee. Perheen rahat ovat nyt lopussa ja Cécile myy surun murtamana valmiin upean morsiuspukunsa saadakseen isoäitinsä hautaan ja lähtee - ilmoittamatta kenellekään uutta osoitettaan - samaa laivaa käyttäen kuin Henrik, ollen uskollinen hänelle loppuun asti.