Eeva Aarnio

Ingeborg (Immi) Hellén (1861-1937) oli suomalainen kirjailija ja runoilija, joka syntyi kanttoriperheeseen Kuorevedellä, valmistui Jyväskylän seminaarista vuonna 1884 kansakoulunopet-tajaksi, opetti ensin Vaasassa ja sitten Helsingissä Lapinlahden kansakoulussa. Hän teki opintomatkoja mm. Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan, Saksaan, Sveitsiin, Englantiin, Hollantiin, Belgiaan, Ranskaan, Unkariin, Italiaan ja oli raittius- ja eläinsuojeluaatteen puolestapuhuja.

Hellén oli yksi ensimmäisiä, joka kirjoitti suomenkielellä lastenrunoja, ja monet niistä julkaistiinkin Julius Krohnin Pääskynen-lehdessä. Hellén oli myös itse useiden lehtien toimittajana. Hellén tunnetaan parhaiten juuri runoilijana, koska hänen reilun tuhannen runon joukossa on monille lastenlaulujen sanoituksista tuttuja runoja, kuten: Joulukirkkoon (”Kello löi jo viisi..”), Pieni nokikolari (”Pieni nokipoika vaan..”), Oravan pesä (”Kas kuusen latvassa..”), Peipon pesä (”Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän..”), Mä olen niin pienoinen, Suojelusenkeli (”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie..”), Paimenpoika (”Jäi toiset aamulla nukkumaan..”).

Hellén kirjoitti myös kaksi hienoa romaania: Aune (1896), ja Eeva Aarnio (1901).

Tällä äänikirjalla olevan Eeva Aarnion kuvaus:

Eeva Aarnio on nuori ja lahjakas laulajalupaus, joka kutsutaan opiskelemaan laulua Berliiniin. Hän lähtee ja menestyy huikean hyvin. Hänestä kilpaillaan ja hänet kiinnitetään jopa Berliinin oopperaan. Hänen motiivinsa koko asialle oli kuitenkin alun perinkin vain se, että hän tahtoi antautua kokonaan jollekin, joka oli hänen mielestään suurinta kaikessa, ja joka oli sen arvoista, että sille ansaitsi antaa koko elämänsä. Nyt hän rupesi epäilemään tuon elämän sisältöä, koska hänet ympäröi nautinnonhimo – oliko oma kunnianhimo ollutkin vain hänen ainoana johtotähtenään?