Ristiriitainen tiedepolitiikkamme: Suuntana innovaatiot vai sivistys?

Suomen tiede elää ristiriitaisessa tilanteessa: markkinalogiikka ja tiedelogiikka ohjaavat toimintaa vastakkaisiin suuntiin. Tämä kuluttaa resursseja, luo hämmennystä ja heikentää tuloksia. Tiedepoliittista keskustelua hallitsee innovaatiopolitiikka, jossa yliopisto nähdään pääosin talouden tukijana. Tämä on liian kapea lähtökohta yliopistojen kehittämiseen. Vastapainoksi tarvitaan tiedestrategiaa, jossa olisi riittävän kattava ja syvällinen näkemys yliopistojen tehtävistä ja tieteen luonteesta. Suomen kannattaisi alkaa rakentaa uudentyyppistä - uushumboldtilaista - yliopistoa, jossa tieteen perinteiset tehtävät tutkimus ja opetus - yhdistetään ihmiskunnan suurten ongelmien ratkaisemiseen. Ristiriitainen tiedepolitiikkamme on välttämätöntä luettavaa kaikille niille, joita kiinnostaa tiedepolitiikka ja yliopistojen kehittäminen. Antti Hautamäki on filosofian tohtori, joka on toiminut Jyväskylän Agora Centerissa innovaatiotoiminnan tutkimusprofessorina vuodesta 2009 ja laitoksen johtajana vuodesta 2010. Tätä ennen hän toimi Sitrassa 12 vuotta tutkimus- ja innovaatiojohtajana. Pirjo Ståhle on Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen professori, jonka erityisala on tietojohtaminen, innovaatiot ja aineettoman pääoman mittaaminen. Vuoden 2012 alusta hän on toiminut vierailijaprofessorina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Teoksen vierailevia kirjoittajia ovat Arto Mustajoki, Tarmo Lemola, Saara L. Taalas, Riitta Hari, Sanna Lauslahti, Ilkka Arminen, Kaisa Oksanen ja Markku Mattila.

Avainsanat: tiedepolitiikka, tutkimuspolitiikka, innovaatiopolitiikka, tiede, tutkimus, huippututkimus, sivistys, strategia, yliopistot, tulevaisuus