Hannu Hautala: Legendan perintö

Hannu Hautala asettuu paljaana kuviin ja tekstiin. Hän kertoo senkin, miltä tuntuu, kun elämä - ja ehkä myös ihmiskunta - lähestyy loppuaan.

Intiimi ja pohdiskeleva teos on kahden oman alansa huipun kunnianosoitus Hannu Hautalalle. Valokuvaaja Juha Metso ja toimittaja Anna-Stina Nykänen etsivät mestarin menestyksen salaisuutta.

Miksi juuri Hannu Hautalasta tuli luontokuvauksen mestari, vaikka kukaan ei häntä kannustanut? Miten hän loi kansainvälisen uran? Miten hänen vaikutuksensa näkyy ja tuntuu seuraavissa sukupolvissa?

Metso tanssittaa Hannu Hautalan omia luontokuvia tämän iholla. Nykänen seuraa maagisia kuvaussessioita Kuusamossa: kuuntelee, kyselee ja pyrkii ihon alle. Hautala muistelee, pohtii, itkee, nauraa ja välillä lauleksii.

Yhdessä vietetty aika ja jaetut tunteet tuottavat uutta ymmärrystä. Syntyy unohtumaton taiteellinen elämys ja inspiroiva lukukokemus, joka antaa sekä iloa että viisautta.

Juha Metso (s. 1965) on menestynyt sekä sanomalehti- että taidevalokuvaajana. Hän aloitti uransa lintujen kuvaamisesta. Hän on tehnyt yli 30 teosta, joiden aiheet vaihtelevat Venäjästä voodoohon. Kohteina ovat olleet muun muassa Ville Haapasalo, Pentti Linkola, Miina Äkkijyrkkä, Juice Leskinen, Kari Peitsamo ja Sielun Veljet.

Anna-Stina Nykänen (s. 1961) on Helsingin Sanomien toimittaja, yksi Suomen tunnetuimpia ja rakastetuimpia kirjoittajia. Hänet tunnetaan kolumnistina, humoristina ja kansakunnan mielialoja luotaavien esseiden kirjoittajana. Häneltä on julkaistu korona-aikaa käsittelevä kirjoituskokoelma Yksin kotona.

Juha Metso (s. 1965) on valokuvataiteilija, joka on julkaissut yli 30 kirjaa ja jonka töitä löytyy kaikista merkittävimmistä suomalaisista taidemuseoista. Metso on pitänyt yli 30 vuoden uransa aikana lähes sata yksityisnäyttelyä Suomessa, muualla Euroopassa, Venäjällä ja Amerikan mantereella. Hän on työskennellyt taiteilijana yli 60 maassa erityisesti entisen Neuvostoliiton maissa. Metson tyyli on itsenäinen ja helppo tunnistaa. Teoksista on sanottu, että ne eivät ole sievisteleviä vaan karheita ja rosoisia. Rujo saattaa kuitenkin muuttua herkäksi ja kivenkova haavoittuvaksi. Arkipäivän dokumentaristina Metso on tarinankertoja, joka tuo katsojien eteen peittelemättömiä ja karunkauniita näkymiä ihmisyyden kaikkiin kerroksiin. Metson kuvien yhteinen piirre on kyky liikkua ajassa. Mitä ikinä hän kuvaakin, lopputuloksessa menneisyys keskustelee nykyisyyden kanssa. Ja jos historian läsnäolo on Metson tuotantoa yhteen sitova loimi, on kaiken perustana luonto ja se, miten ihminen ja ihmisen teot näyttäytyvät suhteessa luontoon.

Avainsanat: valokuvaajat, luonnonvalokuvaus, valokuvaus, eläimet, luonto, vuodenajat, valokuvataide