Iho pintaa syvemmältä

Iho on kehomme suurin elin, joka tuntee, tunnustelee, viestii ja muistaa. Sen pintakerros, orvaskesi, saa alkunsa alkionkehityksen alkuvaiheissa samasta kerroksesta, josta myös ihmisen hermosto kehittyy. Ihon kerrokset muodostavat suojaavan mutta pehmeän kuoren herkälle kehollemme.

Molekyylibiologi Mari Tervaniemi huomasi väitöskirjatyössään, kuinka tärkeä elin iho onkaan. Se on kehon yhteys ulkomaailmaan ja sen suoja samalta ulkomaailmalta. Tervaniemen yleistajuinen tietokirja selittää, mitä iho todella on ja kuinka genetiikka, ympäristö ja mieli vaikuttavat sen ulkonäköön, toimintaan ja hyvinvointiin.

Kirja antaa tietoa ihon rakenteesta, toiminnasta ja muistista. Tämänhetkistä tietoutta tuodaan esiin tutkimukseen perustuen ja maanläheisesti tyylikkään kuvituksen tuella. Kirjan perustuu etenkin genetiikkaan ja molekyylibiologiaan, mutta hyödyntää myös mielen tutkimusta.

Teos lisää ymmärrystä ihosairauksista, kuten psoriasiksesta ja ihosyövästä, ja siitä mikä on tarttuvaa ja mikä periytyviä. Tervaniemi antaa tietoa ennaltaehkäisyn merkityksestä, varsinkin jos kyseessä on ihosyöpä. Perinteiset ihosairaudet eivät ole kuitenkaan ainoita sairauksia, jotka voivat näkyä ihossa; esimerkiksi Parkinsonin taudin yhtenä oireena voivat olla ihomuutokset.

Avainsanat: ihminen, elimistö, ruumiinosat, iho, hyvinvointi, rakenne (ominaisuudet), solufysiologia, perimä, ympäristötekijät, vaikutukset, ihotaudit, ihonhoito, kokemukset, tutkijat, molekyylibiologia, perinnöllisyystiede