Matkalla: runoja matkan varrelta

Minä olen matkalla tuntemattomasta tuntemattomaan. Hiljaisuus, jonka jätin taakseni ennen syntymää, puhuu nyt monin sävelin; se ei jätä lastaan, ei ole koskaan jättänyt, vaan ottaa sinut vastaan silloinkin, silloinkin viimein, kun sinä luulet, että kaikki on loppunut.

Avainsanat: Isebel, kuolema, jäi mies tuonen lehtoon, enkeleitten huminaa, Helsingistä Helvettiin