Punainen asema

Romaani kuvaa 17-vuotiaan Ramin kesää 1960-luvun alkupuolella Kemissä. Rami saa työpaikan Veitsiluodon paperitehtaan rakennusosaston betonilaboratoriosta. Töiden lomassa Rami havainnoi ympäristöään tuorein, toispaikkakuntalaisen silmin. Kasvava teollisuuskaupunki näyttää mukavan kesäiset ja joskus vähän epämukavammatkin kasvonsa. Tehtaan väessäkin on montaa sorttia, mutta kyllähän nuori mies pärjää, kun vaan muistaa ottaa lakin päästä pääinsinööri Linnan tullessa paikalle. Vai pärjääkö sittenkään? Mainiota, huumorintäyteistä ajankuvaa ja nuoren miehen kehityskertomus. Reisjärveläinen Tapani Hyvönen on tehnyt leipätyönsä opettajana, mutta kirjoitellut pakinatyyliin nuoruudestaan lähtien. "Punainen asema" perustuu Hyvösen omiin kokemuksiin, kun hän keskikoulun jälkeen lähti Veitsiluodon tehtaille Kemiin vuodeksi töihin. "Suurin merkitys teinipojalle oli sopeutuminen aikuisten työmiesten usein karskiin seuraan. Vuosi vanhan betoniaseman vetoisissa tiloissa ja taskulampun kanssa hääräily höyryävien kiviaineskasojen luona Perämeren tuulen vapaasti puhallellessa, toi mieleen ajatuksen 'siististä sisätyöstä'." Opettajan työ mahdollisti myös kirjoittelun, jonka tuloksena syntyi näytelmiä, materiaalia alakouluille, muistelmia, aforismeja maakuntalehteen sekä parikymmentä vuotta säännöllistä pakinointia paikallislehteen. "Kirjoituksissani olen hellinyt huumorin ohella murretta. Kansanmies ei voi puhua muuta kuin kansankieltä", Hyvönen kirjoittaa.

Avainsanat: Kotimainen kaunok, ajankuvaus, muutto, kaupungit, aikuistuminen, pojat, havainnointi, ympäristö, nuoret, työntekijät, työpaikat, tehtaat, paperi, Kemi, kehitysromaanit, aikakausiromaanit, työläiskirjallisuus, kaunokirjallisuus, suomenkielinen kirjallisuus