Narsistin lapsena: Pitkä tie itsenäisyyteen

Alistuneisuudesta itsenäisyyteen.

Kirjassaan sosiaalipsykologi Janne Viljamaa luonnehtii narsistiäidin ja -isän persoonallisuutta, käsittelee alistavan kasvatusympäristön lapselle tuottamaa pelkoa, ahdistusta ja häpeää sekä antaa ajatuksia itsetunnon vahvistamiseksi.

Minkälaista on kasvaa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän vanhemman lapsena? Miten löytää tie alistuneisuudesta itsenäisyyteen, vähättelystä vahvaan itsetuntoon?

Vanhemman tulisi antaa lapselle turvaa, hoitoa, tukea, rakkautta ja välittämistä. Itsekeskeinen narsisti ei tähän kykene, vaan hän voi pahimmassa tapauksessa alistaa lapsen, nöyryyttää tätä ja tai olla täysin välinpitämätön lapsen tarpeista.

Narsistivanhemman varjossa kasvaminen lyö tavallisesti ainakin jonkinlaisen jäljen minuuteen. Yleisiä vaurioita ovat ahdistus, masennus, kyvyttömyys sietää stressiä ja erilaiset aggressionsäätelyongelmat. On tärkeää löytää keino estää se, ettei lapsesta tule samanlaista narsistia kuin vanhemmistaan.

Janne Viljamaa on helsinkiläinen sosiaalipsykologi ja kirjailija .Hän on julkaissut useita lasten ja nuorten kasvatusta käsitteleviä kirjoja.

Avainsanat: narsismi, narsistinen persoonallisuus, vanhemmat, vanhemmuus, vanhempi-lapsisuhde, lapset (ikäryhmät), kasvatus, kasvuympäristö, lapsen kehitys, psyykkinen kehitys, elämänhallinta, ihmissuhteet, lapsuus, irtisanominen, selviytyminen, itsekasvatus, lapset, lasten kehitys