Pyhät, pahat ja pelokkaat: Pelko ja itsetuhoisuus hengellisissä yhteisöissä

Raamattu ei kehota pelottelemaan hengellisillä asioilla, mutta pelottelu on yleistä jäseniään tiiviisti vahtivissa hengellisissä yhteisöissä. Ne synnyttävät pelkoja toistamalla opetuksia demoneista, lähestyvästä maailmanlopusta ja yhteisön ulkopuolisen maailman pahuudesta. Myös jäsenten loputtoman syntisyyden ja riittämättömyyden korostaminen on yleistä. Ratkaisuksi esitetään tiukkaa sitoutumista omaan, pelastavaan yhteisöön.

Epäterveet hengelliset yhteisöt pitävät kuria järjestelmällisellä pelottelulla. Tunnollisille jäsenille se voi merkitä painajaisia, vaikeuksia selvitä arjesta, psyykkisiä ongelmia ja jopa itsetuhoisia pohdintoja. Haitallisinta on lasten pelottelu liian voimakkailla tarinoilla tai kuvilla.

Pyhät, pahat ja pelokkaat kuvaa hengellisiä pelkoja ja niistä syntyneitä mielenterveysongelmia kymmenessä uskonnollisessa yhteisössä. Tiedostavatko kontrolloivien hengellisten yhteisöjen valtaapitävät jäsentensä ahdistuksen? Miksi ihmisten tuskaan ei puututa? Eikö lauma pysy kasassa ilman pelkoa? Kirjassa pohditaan myös, miksi moni yhteisönsä jättänyt tarvitsee vertaistukea tai terapiaa ja millä keinoilla pelkoja ja itsetuhoajatuksia voi lieventää.

Teologian maisteri Aila Ruoho on vuosia tutkinut hengellistä väkivaltaa. Hän on julkaissut muun muassa Vartiotornin varjossa -teoksen sekä Vuokko Ilolan kanssa Usko, toivo ja raskaus
-kirjan, joka oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2014.

Avainsanat: uskonnolliset yhteisöt, sosiaalinen kontrolli, vallankäyttö, henkinen väkivalta, syyllistäminen, uhrit, kokemukset, pelot, itsetuhokäyttäytyminen, mielenterveysongelmat, uskonnollisuus