Kansa kärsii, poliitikko porskuttaa: Puolueet ilman aatteita

Suomen talouden pohja pettää. Estääkö konsensus uudistumisen, vai ovatko aatteet palaamassa politiikkaan? Hakevatko Alexander Stubb ja Antti Rinne voimaa menneisyydestä ja johtavat puolueensa uuteen vastakkainasetteluun?

Kirja kuljettaa lukijan läpi poliittisen historian 1970-luvun suomettuneesta konsensuksesta nykypäivän kvartaalipopulismiin. Teos kuvaa kuinka keskiluokkaa lähestynyt SDP otti etäisyyttä sosialismiin ja kokoomus kumarsi Kekkosta. Todellisia vallankäyttäjiä olivat pankit ja etujärjestöt.

Hallittu rakennemuutos mureni eduskuntaryhmien käsittelyssä. Valtiovarainministeri Erkki Liikanen paloi loppuun ja pakeni Brysseliin. ”Ei Liikasen päätä kannata leikata, siihen kasvaa kaksi tilalle”, ilkkui kansanedustajatoveri.

Pääministeri Harri Holkeri pysytteli puoluekiistojen yläpuolella ja puheenjohtaja Ilkka Suomista haukuttiin kommunistiksi. Suomi horjui suunnitelmatalouden ja markkinatalouden välimaastossa.

Arkistolähteisiin perustuvassa kirjassa osoitetaan, kuinka Suomesta tuli konsensuksen panttivanki. Julkisen talouden pöhötauti paheni, eikä jarruja ole löydetty. Nykypäivän kvartaalipopulismissa puheet ovat kovia ja teot pehmeitä.

Jouko Marttila on tietokirjailija ja viestintävalmentaja, joka viimeistelee poliittisen historian väitöskirjaansa kokoomuksen ja SDP:n talouspoliittisesta lähentymisestä. Hän on kirjoittanut tietokirjoja taloudesta, sijoittamisesta ja judosta. Marttila tunnetaan pitkäaikaisena Ylen taloustoimittajana. Marttila on viestintätoimisto Kaiku Helsingin perustajaosakas.

Avainsanat: 1970-luku, 1980-luku, politiikka, puolueet, puoluepolitiikka, hallituspolitiikka, poliittinen päätöksenteko, konsensus, korporativismi, pankit, valtarakenteet, vallankäyttö, talouspolitiikka, historia, poliittinen historia, sosialismi, taloushistoria, Suomi