Taakkana läheisriippuvuus

Täydellisyydentavoittelija, sovittelija, määräilijä, ylisuorittaja, työriippuvainen, viihdyttäjä, Puuha-Pete, draamakuningatar, narsisti, ovimatto ja uhri. Läheisriippuvuus ilmenee monella tapaa. Yhteistä kaikille rooleille on, että ihminen keskittyy toisten elämään, ongelmiin ja tarpeisiin. Oma elämä jää silloin elämättä.

Läheisriippuvuus on jo lapsuudessa opittu suojautumis- ja puolustautumiskeino, jonka avulla ihminen pyrkii välttämään hylätyksi ja torjutuksi tulemisen. Esimerkiksi läheisen narsismi, päihde- tai muu riippuvuus, krooninen sairaus tai mielenterveysongelmat saattavat johtaa läheisriippuvaiseen käyttäytymiseen. Siitä voi kuitenkin oppia eroon. Kun läheisriippuvuutensa tiedostaa, siitä voi vapautua, kuten muistakin riippuvuuksista. Se edellyttää kokemusta omasta arvokkuudesta ja vastuuta omasta elämästä.

Ben Malinen on teologian tohtori. Hän on aiemmin julkaissut teokset Häpeän monet kasvot (2003), Elämää kahlitseva häpeä (2010) ja Mustasukkaisuus (2012).

Avainsanat: tunne-elämän häiriöt, läheisriippuvuus, itsetunto, syyllisyydentunne, tunteet, vanhempi-lapsisuhde, lapsuus, ihmissuhteet, itsenäistyminen, psykologia, itsetuntemus, elämänhallinta, itsemäärääminen, hyväksikäyttö, vaikutukset