Kuolleet linnut eivät laula

Aurinkoisena huhtikuun aamuna vuonna 1951 yksitoistavuotias kemisti ja harrastelijasalapoliisi Flavia de Luce on perheensä kanssa rautatieasemalla odottamassa vuosia sitten kadonneen äitinsä Harrietin paluuta. Mutta juuri kun juna on saapumassa piskuiseen Bishop's Laceyn kylään, Flavian luo tulee pitkä muukalainen, joka kuiskaa kryptisen viestin hänen korvaansa. Vain hetkeä myöhemmin mies heittää henkensä, kun joku asemalle kerääntyneestä väkijoukosta työntää hänet junan alle. Kuka mies oli, mitä hänen sanansa tarkoittivat ja miksi hän halusi kertoa ne juuri Flavialle?

Kotona Buckshaw'ssa, de Lucen suvun kovaa vauhtia rapistuvassa kartanossa, Flavia saa taas laittaa kaikki etsivänkykynsä testiin. Ullakolta löytyvä vanha filminauha lennättää hänet kohti uusia johtolankoja, joita seuraamalla Flavia saa lopulta selville de Lucen klaanin tarkimmin varjellut salaisuudet. Kuka olisi arvannut, että niihin kytkeytyy itse Winston Churchill!

Tappajan ajojahti ja suvun salaisuudet johdattavat Flavian aina kauas yläilmoihin asti Harrietin vanhalla lentokoneella. Mutta miten pitkälle Flavian siivet tällä kertaa kantavat?

Kanadalainen Alan Bradley syntyi Torontossa ja varttui Ontariossa. Hän johti televisiotekniikan laitosta Saskatchewanin yliopistossa 25 vuotta, kunnes jäi varhaiseläkkeelle vuonna 1994 voidakseen keskittyä kirjoittamiseen. Kirjailija asuu Mansaarella vaimonsa Shirleyn ja kahden laskelmoivan kissansa kanssa. Kuolon kultaiset kiehkurat on Flavia de Luce -sarjan kymmenes suomennettu osa.

Avainsanat: filmit, lapset, löydöt, menneisyys, mysteerit, salaisuudet, yksityisetsivät