Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia

Herkkää ja kuulasta proosaa rakastetulta runoilijalta. Tusina surullista, absurdia, ymmärtäväistä tarinaa yksinäisyydestä ja ystävyydestä; virtahevoista, norsuista ja musiikista. Mannerin novellikokoelma on kuin sävellys; se koostuu erillisistä tarinoista, mutta yhdessä ne muodostavat kauniin kokonaisuuden.

”Mennään kävelemään, hän sanoi. He menivät. Se oli kävelymusiikkia pieniä virtahepoja varten. Se oli puheliasta, paksua ja lyhytjalkaista musiikkia, ja samalla jotenkin lopullista ja peruuttamatonta. Leikillistäkin se oli. Oboesta tuli lyhyitä, hajamielisiä säveliä, jotka laajenivat kuin kuplat ja pyörivät ympäri ja yhtäkkiä hävisivät pois. Pop, ne sanoivat. Pop, sanoivat tahdikkaat virtahevoset. Ja pasuuna venytti itseään ja lauloi.”

Eeva-Liisa Manner (1921–1995) oli sodanjälkeisen Suomen huomattavimpia runoilijoita. Hänen läpimurtoteoksensa oli runokokoelma Tämä matka (1956). Runojen lisäksi Manner suomensi Shakespearea ja Kafkaa sekä valtavat määrät silkkaa viihdettäkin, mutta hänet muistetaan myös näytelmäkirjailijana. Hänen tunnetuimpia draamojaan ovat Uuden vuoden yö (1965) ja psykoanalyyttinen Poltettu oranssi (1968).

“Tekstit tuottavat älyllisiä oivalluksia, poikkeuksellisia kuvia ja tunnetason elämyksiä.” (Kiiltomato)

Avainsanat: Kertomakirjallisuutta, novellit, kertomukset, lyhytproosa, kaunokirjallisuus, suomenkielinen kirjallisuus