Austraasian viimeiset lapset

Onko Austraasia liian auvoinen ollakseen totta?

Kaksospojat Tomi ja Timo Kokko ystävineen ovat matkalla kohti uusia seikkailuja nujerrettuaan hirmuisen Raakel Vastapöksyn. Lapset ovat päässeet pakoon kammottavasta kurinpitolaitoksesta, Huostolasta, johon tutustuttiin Finlandia Junior -palkitussa fantasiaromaanissa Keväällä isä sai siivet (2000).

Kaksoset lentävät omien siipiensä kannattelemina ja laskeutuvat uuteen kotimaahansa, Austraasiaan, joka on värikkäämpi ja valoisampi kuin entinen, eläimet ja kasvitkin ovat erilaisia. Ihmiset ovat epätavallisen ystävällisiä. Austraasia vaikuttaa yksinkertaisesti liian hyvältä ollakseen totta.

Pian lapset huomaavat, että Austraasiassa ei ihmisillä ole varjoja. Vähitellen he oivaltavat, että varjon myötä uhkaa kadota myös jotain muuta, ehkä koko heidän ihmisyytensä. Varjot on saatava takaisin!

Rääväsuinen merirosvo Puuttuva Peukalo kertoo lapsille kuulleensa, että varjot elelevät hirmuisten Toravuorien takana Kalmolassa. Niin alkaa hurja seikkailu kohti vuoria, joiden väitetään nielevän kitaansa jokaisen, joka yrittää ylittää ne.

Austraasian viimeiset lapset on kirja ihmisyyden puolesta. Se kääntää hyvän ja pahan välisen taistelun päälaelleen ja osoittaa, että hyvyyttä ei voi olla olemassakaan ilman mahdollisuutta valita sitä.

Avainsanat: lastenkirjallisuus, nuortenkirjallisuus, fantasiakirjallisuus, seikkailukirjallisuus, lentäminen, varjot, etsintä, kaksoset, onnelat, Austraasia, nuortenkirjallisuus