Menneen maailman maalari

Toisen maailmansodan jälkeiseen Japaniin sijoittuva romaani taiteesta, politiikasta, kunniantunnosta, menneisyydestä ja nykyajasta on herkkä ja pelkistynyt kuin japanilainen tussimaalaus.

On vuosi 1948 Nagasakissa. Toinen maailmansota on päättynyt, Japanin jälleenrakennus ja amerikkalaistuminen ovat hyvässä vauhdissa. Vanheneva taiteilija Masuji Ono asuu isossa, rappeutuvassa talossa yhdessä tyttärensä kanssa. Vaimo ja poika ovat kuolleet sodan aikana, vanhempi tytär on naimisissa toisessa kaupungissa.
Ennen sotaa Ono oli maineikas taidemaalari, mutta nyt hänen teoksensa, joista hän oli niin ylpeä, ovat kadonneet seiniltä, sillä ne olivat sisällöltään propagandistisia, Japanin imperialismia ja militarismia palvelevia. Nuoremman polven ihmiset antavat ymmärtää, että hänen olisi syytä hävetä töitään, että hän niiden vuoksi on osaltaan syypää menneisyyden erehdyksiin, että hänen jopa olisi viisainta päättää päivänsä, kuten muutamat hänen kohtalotoverinsa ovat tehneet.
Ono joutuu ottamaan kantaa menneisyyteensä yrittäessään naittaa nuoremman tyttärensä. Edellinen avioliittohanke on epäonnistunut, ja Ono pelkää, että hänen tekemistensä vuoksi nyt voi käydä samoin. Muistoissaan hän palaa opiskeluaikoihinsa ja uransa kukoistuskauteen ja yrittää selvittää itselleen, missä kohden hän on tehnyt väärin. Kun ratkaisevan avioliittoneuvottelun aika tulee, Ono joutuu nielemään ylpeytensä pelastaakseen perheensä kunnian.

Menneen maailman maalari on saanut Whitbread-palkinnon ja oli myös Booker-ehdokkaana.
"Pieni mestariteos. Vaikka kirja on sijoitettu vieraaseen kulttuuriin, se kertoo paljon taiteilijan asemasta missä yhteiskunnassa tahansa." Whitbread-palkinnon perustelut
"Palkinto myönnetään Kazuo Ishigurolle, joka tunnevoimaisissa teoksissaan paljastaa kuilun sen illuusion takana, että voimme täysin ymmärtää tätä maailmaa." Nobel-lautakunnan perustelut

Avainsanat: maalaustaide, menneisyys, moraali, taidemaalarit, sodanjälkeinen aika, japani, 1948