Viimeiset

Meillä on vain toisemme.

Ilmastoromaaneillaan huikean suosion saavuttanut Maja Lunde kuvaa lämpimästi perhesuhteita ja kylmäävästi maailmaa, joka käy kohti väistämätöntä tuhoaan.

Pietarissa 1890 eläintieteilijä Mihail matkustaa Mongoliaan hankkimaan alkuhevosia Euroopan vastaperustettuihin eläintarhoihin. Berliinissä 1998 eläinlääkäri Karin lähtee palauttamaan niitä luontoon. Oslossa 2064 eletään Romahduksen jälkeistä elämää, jossa raha on menettänyt arvonsa. Eläinpuiston omistaja Eva ei tiedä, miten saisi pidettyä bisneksensä toiminnassa. Kuka enää haluaisi nähdä uhanalaisia tarhaeläimiä, kun ihmiset vaeltavat maasta toiseen etsimässä ruokaa? Kaikkia kolmea henkilöhahmoa yhdistää ainoa tätä nykyä jäljellä oleva villihevoslaji, przewalskinhevonen. Ja tieto siitä, että yksin emme selviä.

Norjalainen Maja Lunde (s.1975) kirjoittaa tärkeintä mahdollista kirjallisuutta, climate fictionia. Ilmastokvartetin aloittanut Mehiläisten historia (2016)voitti lukuisia palkintoja ja nousi mm. Saksan myydyimmäksi kirjaksi. Kiihkottoman kauniisti kirjoittava Lunde ei epäröi ottaa kantaa: elämäntapamme tuhoaa maailman mutta rahantekoa ei pysäytä mikään.

Avainsanat: tutkimusretkikunnat, luonnonvaraiset eläimet, hevonen, luonto, taloudelliset kriisit, dystopiat, eläintarhat, tutkimusmatkat, hankinta, villieläimet, palautus, selviytyminen, tuhon jälkeinen maailma, etsintä, hyvä elämä, hylkäys (jättäminen), eläimet, eläintieteilijät, eläinlääkärit, omistajat, tyttäret, rinnakkaiset juonet, aikatasot, sisäkertomukset, Pietari, Mongolia, Berliini, Oslo