Venttiili-Ville

Kalle Isokallio upottaa satiirikon hampaansa rosvokapitalismiin

Valtteri 6 v. on tyytyväinen, kun on oma kaarnavene ja purossa kiviä. Mutta tehtailija-isoisälle ei pikku vesiratas puroleikkiin riitä. Sama tähän pätee kuin rehtiin yritystoimintaan: kunnolla on tehtävä.

Leskeksi jäätyään Ville Laine ei oikein tiedä kelle puhua. Vaimolla oli hyvä testata aatoksensa. Onneksi on sentään Valtteri. Poika varmaan innostuu, jos rakennetaan vesiratas puroon. Insinöörin käsissä voi projekti kyllä vähän levitä... Enemmän pitäisi johtajan innostua tehtaan asioista, ajattelee pääluottamusmies Himanen. Villen vävy taas ajattelee, että rahalla pitäisi tehdä rahaa. Itänaapurissa pohtii lukijan vanha ystävä, oligarkki Vasili Vissarov, omaa pikku pulmaansa: miten nostaa jaloilleen äiti Venäjä. Siinä täytyy tietää mitä tekee ja tehdä se kunnolla.

Kalle Isokallio (s. 1948) on toiminut vapaana kirjailijana vuodesta 1996 ja toteuttanut vapauttaan kirjoittamalla yhteiskunnallisen veijariromaanin vuosittain. Ajan, joka kirjoittamiselta jää, hän käyttää lorvailuun, ellei satu musisoimaan johtamansa Åttopojat-orkesterin kanssa.

Avainsanat: psykologiset romaanit, veijariromaanit, huumori, taloudelliset kriisit, tehtaat, elämänmuutokset, leskeys, talouselämä, kehittäminen, venäjä, liikesuhteet, suomalaiset, venäläiset, oligarkia, isoisät, liikemiehet, venttiilit, perniö, kaupungit, pietari, 2010-luku