Ella ja kadonnut karttakeppi

- Minä olen Ella. Olen vielä toisella luokalla, mutta en enää kauan.

Kevätjuhlan jälkeen me pääsemme kolmannelle luokalle. Tai luultavasti pääsemme. Ehkä pääsemme, jos uusi rehtori päästää meidät. Opettajan pitäisi nimittäin opettaa meille vielä muutama pikkujuttu, ennen kuin me olemme valmiit. Mutta hän ei voi opettaa, sillä hänen karttakeppinsä on kadonnut. Ammattimies tarvitsee kunnon työkalut, niin kuin opettaja itse sanoo. Meillä on kaksi viikkoa aikaa löytää karttakeppi tai me olemme pulassa.

- Ajattele, että karttakeppi on vähän niin kuin opettajan miekka. Ritarit antoivat miekoilleen sellaisia nimiä kuin "Piikki", "Tuliterä" tai "Excalibur". Mikähän mahtaa olla opettajan karttakepin nimi? minä pohdin.
- Tikku, Pate ehdotti. - Tai Takku.
- Sivistys, minä keksin.
- Sojotin, Pate arveli.
- Wiisauden Wiisari.
- Viisaudenhammas.
- Älyn loiste.
- Älyn väläys.
Ella ja kadonnut karttakeppi on jo seitsemästoista Ella-kirja. Huumoria pursuavat Ellat ovat valtavan suosittuja yhtä hyvin poikien kuin tyttöjenkin keskuudessa. Niitä lukevat myös äidit ja isät, opettajista puhumattakaan.

Kirkkonummelaisen Timo Parvelan lasten- ja nuortenkirjoja luetaan ympäri maailmaa, erityisesti Saksassa hänen suosionsa on valtaisaa. Parvela tunnetaan myös käsikirjoittajana sekä kolumnistina.

Avainsanat: kommellukset, koulunkäynti, kevät, lastenkirjallisuus, koululaisromaanit, huumori, romaanit, kaunokirjallisuus, suomenkielinen kirjallisuus