Tie helvettiin

Ensimmäisenä sotasyksynä vihollishävittäjät yllättivät eksyneen hevoskolonnan keskellä lettosuota.

Neljä vuotta myöhemmin tapahtuneesta kielivät enää vain paljaaksi kalutut hevosen luut ja suolle maatumaan jätetyt rattaat.

Yhteen rattaista irrotettuun lautaan on tervasudilla vedelty sanat TIE HELVETTIIN ja nuoli osoittamaan kohti kenttävartio Karhu kakkosta. Kyltti on omiaan hiljentämään jopa luutnantti Niemen varjoja kaihtamattoman sissikomppanian. Heidät on määrätty kuukaudeksi Karhu kakkoseen. Uhtuan suunnan pahamaineisimpaan tukikohtaan.

Pian Niemen urheat miehet saavat karvaasti kokea, ettei kenttävartion maine ole pelkkää mosurien suunpieksäntää. Jo matkalla rivit ovat harventua miesten joutuessa kahakkaan löytämänsä asekätkön vuoksi; ja tuskin on perille päästy ja vartiot asetettu, kun Kuolemankuuseksi nimetty tähystyspaikka osoittautuu nimensä veroiseksi.

Sisseillä on tiedossa kusinen kuukausi, eikä tilannetta paranna se, että osa miehistä lähetetään tutkimaan horisontin salaperäisiä savuja. Tiedustelijoiden lähdettyä tukikohdassa on rauhallista, mutta vaistoihinsa luottava vääpeli Turkki aavistelee pahaa. Mikä se on tuo kumma suhina suon toisessa päässä? Ettei vain venäläisiä erikoisjoukkoja reput selässä ja liekinheittimet matkassa.

Avainsanat: Sota