Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia

Käytännön
ihminen rakastuu, mutta mihin? Entä mistä muodostuu puuhenkarin ylpeys? Miksi
kyläilijöiden silmissä välähtää lähdön hetkellä pakokauhu? Mitä merkitsee, kun
ihmisen alkionkehitys rytmittyy Armin ja Gilin tarinan alkutahdeilla 1953 ja
lapsi kuulee ennen kymmenettä ikävuottaan satoja kertoja nimen Tabe Slioor? Varmaa
on vain se, että kotiin kulkeutunut junan istuimen säätökahva olisi voinut
pelastaa ihmishenkiä. Ja että hautajaisissa matka käytävää pitkin vainajan
arkulle on kilpajuoksu, jossa on osattava sijoittua oikein.

Sinikka Nopola on armoitettu
lyhytprosaisti, arkeen ja ihmiseen salakavalasti pinttyneiden tapojen pistämätön
kuvaaja. Kokoelman kirjoitukset on myös kuultu radiossa Erja Manton esittäminä.

Avainsanat: Kotimainen kauno, Novellit