Tie, totuus ja elämä

Syrjäinen Koppelovaaran kylä saa maantiensä, mutta vasta katkeran sodan jälkeen. Romaani välähtää peilinä, josta Suomi voi katsella todellisia kasvojaan.

Maan ja kansan totuuden tie

Heikki Turunen, viimeinen korpikirjailijamme, todentaa yhden toistetuimmista raamatunlauseista. Tie, totuus ja elämä välähtää naapurussukujen ikiaikaisten tieriitojen peilinä, josta veljesveren vuodattajasta kansojen valioihin noussut Suomi voi katsella todellisia kasvojaan.

Eletään 70-lukua, kansakunnan murroksen aikaa. Autoistuminen pakottaa syrjäisen Koppelovaarankin tien tekoon ja kehityksen imuun. Mutta kuten on nähty, yhteishenkinen lupsakka suomalainen muuttuu autossa ja tieasioissa kaikkia vihaavaksi korven karhuksi. Kylä saa lopulta tiensä, mutta vasta katkeran, uhrinsa vaativan sodan jälkeen. Sen tuoksinassa kyläjäs ehtii kaivaa toistensa salasynnit ja muut häpeälliset yksityisasiat päivänvaloon. Eräiden mielestä tiemestarina heiluu Jeesus, toisista piru.

Kunnes karmea löytö paljastaa kapinakeväänä tehdyn poliittisen murhan syylliset ja nostaa kylän hetkeksi kohulehtien otsikoihin: ”Tässäkö totuus maaseudusta, modernin Suomen paapotusta äidistä ”

Avainsanat: Kotimainen kauno, Nykyromaanit