Marseljeesi

On toukokuu 1916. Pariisi on kukassa kuin nuori vaimo. Ei uskoisi, että
on sota. Mutta sen on saanut tuta nahoissaan kaksi miestä.
Hevosnaamaisen italialaisen päässä on sirpaleen tekemä aukko,
amerikkalaisen kasvot sinappikaasu on runnellut tuntemattomiksi.
Sotasairaalassa ystävystyvät Reikä ja Aukko, Apollinaire ja Oliver.
Kummankin juuret ovat Venäjän pohjoisessa maakunnassa, Finlandiassa.



Minotaure-ravintolassa ystävykset tutustuvat Picassoon, aikansa
suorasukaisimpaan kuvaajaan. Picasson kanssa sanailee irlantilainen,
joka suunnittelee kokonaista kirjaa yhden porukan yhdestä päivästä
Dublinissa. Mutta mitä Rockefellerin kätyri hakee Pariisista? Tapahtumat
vyöryvät, kun rahan maailmanvalta luikertaa Montmartren
taiteilijayhteisöön. Orjuudesta kumpuavan bluesin rytmissä liikehtii
Isadora Duncan, tanssii kuten Picasso maalaa, vaatii vapautta,
tasa-arvoa ja solidaarisuutta. Miten kietoutuu kulttuurin ja tanssin
mahti pienen Finlandian kohtaloon?



On tammikuu 1986. Amerikassa kohta satavuotias suurlähettiläs laulaa
tuutulaulua kaikille valtiomiehille, joiden ohi on elänyt. Kertoo miten
hän runnasi läntisestä Euroopasta Yhdysvaltain siirtomaan. Uudenlainen
kolonialismi oli syntynyt.

Avainsanat: Kotimainen kauno, Nykyromaanit