Mulperipuun mehu

Sinä olit meillä lainassa, emme saaneet sinua omaksi, sehän oli jo alusta asti tiedossa, minä hoin itselleni, kun olin sinut menettänyt. Selvä ymmärrys asetti nämä tosiasiat eteeni. Mutta sydän laahasi kaukana jäljessä, sillä oli omat villit halunsa. Hitaasti, hyvin hitaasti se antoi myöten pakon edessä. Sellainen minä olin, sellainen minä melkein olen vieläkin, sinun vanha Sveasi. Mulperipuun mehu kertoo naisen matkasta varhaislapsuutensa maisemiin Skåneen, jossa hän vietti vuosia sotalapsena. Siitä tulee löytöretki. Toden ja tarun, historioiden ja myyttien välitse käy hänen tiensä kohti muuttumista, kasvua, uudenlaisia kohtaamisia.

Avainsanat: suomenkielinen kirjallisuus, suomen kieli, aviopuolisot, historia, skåne, ihmissuhteet, sijaisvanhemmat, lapset, irrallisuus, itsetunto, kasvu, matkat, 1990-luku, menetys, muistelmat, muistot, lapsuus, 1940-luku, parisuhde, pettymys, psykologiset romaanit, puut, sotalapset, vammautuminen, äidittömyys