Metsän autuus. Luonto suomalaisessa kirjallisuudessa 1700-1950

Metsän autuus on ensimmäinen kirjallisuushistoriallinen tutkimus, joka käsittelee luontoa suomalaisen kirjallisuuden aiheena ja kirjallisuuden maailmankuvan tekijänä barokista toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Kirjallisuuden luontosuhdetta tarkastellaan yhteydessä kristillis-uskonnolliseen perinteeseen, kirjallisuuden luontokäsitysten ja romantiikan vuorovaikutukseen sekä luonnon maallistumiseen.Teos esittää synteesin siitä, miten suomalaisen kirjallisuuden keskeisaihe on runsaassa kahdessa vuosisadassa kehittynyt ja muuttunut. Tutkimuksen kirjailijoita ovat mm. Gustaf Philip Creutz, Jacob Frese, Frans Michael Franzén, Jaakko Juteini, J. L. Runeberg, Aleksis Kivi, Juhani Aho, Eino Leino, Otto Manninen, Maria Jotuni, F. E. Sillanpää ja Aaro Hellaakoski. Pertti Lassila on Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden dosentti.

Avainsanat: 1700-, 1800-, 1900-luku, kirjallisuuden tutkimus, kirjallisuudentutkimus, luonnonkuvaus, suomenkielinen kirjallisuus, suomenruotsalainen kirjallisuus, 1700-luku, 1800-luku, kaunokirjallisuus, aiheet, luonto, luontosuhde, kirjallisuus, maisema, käsitykset, merkitykset, tulkinta, representaatio, kertomakirjallisuus, lyriikka, kirjallisuudenhistoria, Suomi, sähkökirjat