Alastomuuden oikeutus: Julkistettujen alastonvalokuvien moderneja ideaaleja Suomessa 1900-1940

Alastomuus ja valokuva on yhdistelmä, joka monen mielessä herättää epäilyksiä kuvien kunniallisuudesta. Tutkimuksessaan Alastomuuden oikeutus Johanna Frigård tarkastelee erilaisia tapoja tuottaa alastonvalokuviin niitä puoltaneita ihanteita. Taiteeseen vetoaminen oli yksi tärkeimmistä oikeuttamisen keinoista, mutta ei suinkaan ainoa. Vuosisadan alun miesatleettien kuvat, 1920- ja 1930-lukujen naisalastontutkielmat ja kasvavan harrastajakuvaajajoukon lapsikuvat muovasivat kansalaisen, taiteilijan, uuden naisen ja lapsuuden ideaaleja populaarikulttuurin ja korkeataiteen välimaastossa. Moninainen aineisto osoittaa, että alastonvalokuvilla ei ole ennalta lukkoon lyötyjä ja itsestään selviä merkityksiä, vaan niiden välittämä sisältö muuntuu aikakauden, sukupuolen ja iän, kuvausympäristön ja kuvien esittämisyhteyden mukaan.

Avainsanat: 1900-luku, aate- ja oppihistoria, estetiikka, gender-tutkimus, historia, kulttuurihistoria, kulttuurintutkimus, kuvataiteet, Suomen historia, taidehistoria