Uusi kansalaisuuslaki

Globalisaatiosta huolimatta kansainvälinen oikeus ja valtionsisäiset
oikeudet tekevät yhä eron kansalaisten ja ulkomaalaisten
välillä. Teoksessa selvitetään uuden kansalaisuuslain sisältöä
ja säännösten tulkintaa.
Toukokuun 16. päivänä 2003 annettu kansalaisuuslaki
(359/2003) on tullut voimaan 1.6.2003. Lailla on kumottu
28.6.1968 annettu kansalaisuuslaki (401/1968) siihen
myöhemmin tehtyine muutoksineen. Merkittävin muutos
uudessa kansalaisuuslaissa on monikansalaisuuden (kaksoiskansalaisuus)
aiempaa laajempi hyväksyminen. Suomalainen
ei enää menetä Suomen kansalaisuutta saadessaan toisen
maan kansalaisuuden. Myöskään ulkomaalaisen, joka saa
Suomen kansalaisuuden, ei enää tarvitse luopua aikaisemmasta
kansalaisuudestaan.
Kirjoittaja OTL Tapio Kuosma on työskennellyt pitkään ulkoasiainministeriön
palveluksessa sekä korkeimmassa hallintooikeudessa.
Hän on julkaissut mm. useita ulkomaalaisoikeudellisia
teoksia. Kirjoittaja toivoo kirjansa edistävän kansalaisuusasioiden
ihmisoikeusystävällistä ja perusoikeusmyönteistä
ratkaisemista.

Avainsanat: Kansalaisuuslaki, Suomen kansalaisuus, Kansalaistamisen edellytykset, Lapsen