Työtätekevistä käsistä puhtaiksi ja kirjoittaviksi Suomalaisen oppivelvollisuuskoulun ja maalaislasten kohtaaminen 1921-1939

Saara Tuomaalan tutkimus tarkastelee suomalaisen oppivelvollisuuskoulun ja maalaislasten kohtaamista 1920- ja 1930--luvulla. Oppivelvollisuus tuli Suomessa voimaan 1921 ja vaikutti lasten koulunkäyntiin erityisesti maaseudulla. Alakoulun luominen, yläkansakouluverkoston laajeneminen ja jatkokurssien perustaminen sitoivat maalaislapset valtiolliseen kansalaiskasvatukseen. Oppivelvollisuuskoulussa työtätekevistä maalaislapsista pyrittiin kasvattamaan työteliäitä, puhtautta vaalivia ja kirjoitustaitoisia poikia ja tyttöjä. Minkälainen vaikutus sukupuolella, terveydellä ja sosiaalisella asemalla oli kasvatukseen ja koulukokemuksiin? Miten kansakoulussa ilmenivät aikakauden poliittiset jännitteet?
Maalaislapsuus on keskeinen osa suomalaista menneisyyttä, jota on kuitenkin historiantutkimuksessa tarkasteltu marginaalisesti. Saara Tuomaalan poikkitieteellinen tutkimus avaa uudenlaisen tavan tehdä suomalaisen maalaislapsuuden historiaa, jossa yhdistetään historiantutkimusta feministiseen tutkimukseen, kulttuuri- ja yhteiskuntatutkimukseen. Mikropoliittisesti kohdentuvassa tutkimuksessa tarkastellaan oppivelvollisuuskoulua ja sen kokemuksia erityisesti kahdessa pitäjässä, keskisuomalaisella Kivijärvellä ja pohjoispohjanmaalaisessa Paavolassa. Kasvatusta ja opetusta lähestytään paitsi kasvattajien asettamista päämääristä käsin, myös kasvatettavien kokemuksina ja muistoina erilaisissa kirjallisissa ja suullisissa lähdeaineistoissa.

Avainsanat: aate-ja oppihistoria, maaseutu- ja talous, Suomen historia