Kurittajia ja puukkosankareita

Kurittajia ja puukkosankareita
Väkivalta ja sen kontrollointi Kannaksen rajaseudulla 1885–1917
Karjalankannaksesta tuli 1800-luvun lopulla yksi Suomen väkivaltaisimmista kolkista. Väkivalta kasautui Suomenlahden rannikon nopeasti kasvaneelle huvila-alueelle, joka tarjosi sekä ansioita että vapaata elämää talollisten pojille. Huvila-alueelta väkivalta levisi myös rauhallisille syrjäseuduille.
Juopuneiden miesjoukkojen tappelut huvilayhdyskuntien kaduilla, kapakoissa ja rautatieasemilla muodostivat väkivallan näkyvimmän osan. Tappeluja kontrolloi huvila-alueen tehokas poliisivoima, joka on verrattavissa kaupunkien viranomaisiin. Katutappeluiden lisäksi hää- ja kylätappelut levittivät nuorukais-joukkojen ja tappelusankareiden mainetta maalaiskylissä. Ne myös herättivät huolta kunnallishallinnossa ja kansansivistysliikkeessä.
Maatiloilla isäntä hallitsi perhettään ja palkollisiaan kurituksin ja huolehti kotirauhasta pitämällä aisoissa räyhäävät vieraat ja röyhkeät rajanaapurit.
Juha Rahalan tutkimus kartoittaa väkivallan kasvun ajalliset, paikalliset ja määrälliset ulottuvuudet Karjalankannaksella. Tutkimus kuvaa väkivallan muodot ja osanottajat sekä pureutuu sille annettuihin merkityksiin. Väkivalta muotoutui mielikuvista, joita sen tekijät ja kontrolloijat olivat siitä luoneet. Nämä mielikuvat kiristivät rajaseudun poliittisesti herkkää ilmapiiriä, joka ennakoi jo kansalaissotaa.

Avainsanat: karjala